Piparkakkutalossa: Maijan ja Liisan ensimmäinen yhteinen koti

Jouluaiheisissa blogauksissa on sellainen ongelma, että niiden aineistot syntyvät vasta jouluna, joten ne itse blogaukset täytyy julkaista vasta joulun jälkeen. Eikä joulumieli ole silloin todellakaan enää suurimmillaan. Ja riittäisikö minulla kärsivällisyyttä ja mieltä odottaa seuraavaan joulukuuhun, että nämä jouluaiheit blogaukset julkaisisin? No ei todellakaan! Niinpä rakkaat lukijani, kiusaan teitä edelleen jouluisilla blogauksilla.

Jouluna päätimme Maijan kanssa rakentaa itsellemme ensimmäinen yhteinen koti – piparkakkutaikinasta. Meillä oli suuret suunnitelmat talon suhteen, oikein pohjapiirrokset ja kaikkea. Lisäksi teimme hieman taustoitusta siitä millaisen talon me haluaisimme. Se olikin ensimmäinen ongelmamme: talo meinasi jäädä rakentamatta, koska emme päässeet yhteisymmärrykseen talon ulkonäöstä! Onneksemme pienen kinastelun jälkeen löysimme yhteisen sävelen.

Toinen ongelma yhteisen kodin rakentamisessa oli hallitsematon ajan käyttö. Teimme taloa lähes 10 tuntia, siis koko päivän. En ole ikinä ennen häärännyt niin kauan keittiössä piparkakkutaikinan ja karkkien kanssa. Enkä tiedä olenko valmis vielä ensi joulunakaan uusimaan tätä urakkaa! Onneksi aika kuitenkin kultaa muistot!

Minun ja Maijan ensimmäinen yhteinen koti oli iso urakka. Ja sen ison urakan tuloksena aivan viime metreillä tapahtui jotain hurjaa! Katon läpi hyökkäsi mörkö, joka tuhosi puolet talomme katosta! Yritimme paikkailla sitä taitojemme mukaan, mutta aina edes mielikuvitus ei peitä isoa aukkoa katossa. Tuloksena oli myös yksi ihmisuhri. Epäilimme sitä Jussiksi. Mutta tässä se kuitenkin on, meidän ensimmäinen yhteinen kotimme. Se ei ole täydellinen, mutta toisaalta kenen ensimmäinen koti sitten on?

Piparkakkutalo
Piparkakkutalo kettukarkeilla muuratulla savupiipulla!
Ihmisuhri piparkakku talossa.
Ihmisuhri piparkakku talossa. Huomaa mörkö.

Kettukarkeista muurattu savupiippu!

Kettukarkeista muurattu aita
Takaikkuna