MIAMI

Porin ravintolamaailman uusin tulokas

Tunnelma:
PALMUPALMUPALMUPALMU_PUOLIKASPALMU_bw
Asiakaspalvelu:
PALMUPALMUPALMU_PUOLIKASPALMU_bwPALMU_bw
Ruoka:
PALMUPALMUPALMU_PUOLIKASPALMU_bwPALMU_bw
Hinta/laatu:
PALMUPALMUPALMU_PUOLIKASPALMU_bwPALMU_bw

Porissa ravintola-skene pysyy melko muuttumattomana. Ei siis ole ihme jos uusi ravintola tulee kaupunkiin, että kaikki ovat kiinnostuneita siitä. Myös me. Uuteen ravintolaan suhtaudumme aina suurella mielenkiinnolla ja jo ennen ensimmäistä kohtaamista haluamme tutustua ravintolan ytimeen, sen ruokalistaan.  Menu antaa viitteitä mitä ravintolalta kannattaa odottaa. Porin uusin ravintolatulokas Miami näytti menuun perusteella olevan S-ryhmän Amarillon uusi kilpailija, sen verran samankaltaiset ruokalistat paikoilla oli.

Me emme ilmeisesti oltu ainoita, jotka huomasivat uuden tulokkaan, etenkin jos hypen määrää pitää minään mittarina. Näin markkinoinnin näkökulmastahan siinä ei ole mitään vikaa, jos potentiaaliset asiakkaat innostuvat ravintolasta jo ennen avaamista. Eipäs tarvitse olla yksin innoissaan. Ravintoloitsijakin lienee ihan tyytyväinen, jos kysyntää on enemmän kuin asiakaspaikkoja.

Asiakkaiden määrään ei oltu selvästikään varauduttu, koska ensimmäisellä vierailullamme ravintolaan ruokalistoja ei ollut tarpeeksi kaikille asiakkaille. Itseäni olisi harmittanut todella paljon, jos en olisi saanut omaa ruokalistaa. Etenkin kun ruokalistaan tutustuminen on aika oleellinen asia ensimmäisellä vierailukerralla. Onneksi meidän pöytäseurueemme sai kuitenkin kaikki omat menut. Seuraavalla käyntikerralla saimme myös ruokalistat, joten otaksun, että tämä ongelma oli jo korjattu?

Kyllä se tarjoilija edelleen toisella kerralla sosialisoi ruokalistat vaivihkaa naapuripöydästä. Peliliike.

Aijaa, no se meni itseltäni ohi. Peliliike on eriliike. No onneksi vahinkoa ei sattunut. Kuten jo aiemmin mainitsin, Miamin menussa on paljon samankaltaisuutta Amarillon kanssa. Teemaltaa se tietysti poikkeaa koska Miamissa ei ole tulisia makuja tai meksikolaisvaikutteisia ruokia. Miamissa on enimmäkseen lämpimiä ja friteerattuja alkuruokia, burgereita, pastoja ja pihvejä pääruoaksi, muutama pakollinen salaatti ja jälkiruoaksi kakkua, brownieta ja jäätelöä.

Mua jotenkin huvittaa ruokalistoilla noi ”pakolliset salaatit”, etenkin jos niiden laatu jää selvästi muista annoksista. Jos ei halua panostaa muuhun kuin mättöön, miksi ottaa sinne listalle muuta?

Niin tosin, emme syöneet salaattia niin vaikea arvioida olivatko ne herkullisia vai ei. Olemme kuitenkin samaa mieltä tästä mättöruoka-aspektista. Toisaalta miksei Miamissa tarjoiltaisi mättöä, sopiihan se ilmapiiriin: Miami ei ole vain ruokaravintola vaan myös baari/yökerho. Tämäkin yhteneväisyys on siis Amarillon kanssa. Toisaalta se pistää minut asiakkaana ja porilaisen tarjonnan tuntevana henkilönä hieman haaveilemaan baarista, jossa tarjoiltaisiin sen raskaan ruoan sijaan ehkäpä jotain kevyempää, tuoreempaa ja kasvisruokaisempaa… Sushia tai tapaksia porilaisessa ravintola-baarissa, se vasta olisi jotain! Jos kuitenkin palataan Miami-ravintolaan, niin alkuruokatarjontaan olisin ainakin toivonut jotain hieman kevyempää, esimerkiksi kasvis-proteiini tai kasvis-juusto yhdistelmää. Mitä mieltä olet? Vaikka kyllä ne mozzarellatikut ja ribsitkin maistuu!

Mulle kelpais jo ravintola jossa kasvisruokailijoita on mietitty muullakin tavalla, kuin noukkimalla nakit pois kastikkeesta. Hyvähän se on tietysti asiakkaana jeesustella kun ei ole senttiäkään omaa rahaa kiinni. Yrittäjä tietysti menee sieltä mistä kokee parhaan tuoton saavansa. Tässä vaiheessa musta on ihan perusteltua kysyä, onko Pori vielä niin pieni kaupunki, että ROI:ta jahdatessa on mentävä koko maakunnan pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan? Enkä nyt tarkoita sitä susikoiraa.

Vuh-vuh! Mutta olen kyllä samaa mieltä kasvisruoasta, ei se hyvä kasvisruoka oikeasti vaadi paljoa: Hieman mielikuvitusta ja maustamisen taitoa. Se on kumma kun kasvisruokailija joutuu niin usein tyytymään ja jos joku uskalias lihansyöjäkin kokeilee onneaan sen ravintolan yleensä ainoan kasvisruoan kanssa ja pettyy niin onkos ihme, että suomalaisilla on negatiivisia asenteita kasvisruokaa kohtaan.

Jos nyt palataan takaisin tähän esillä olevaan caseen, niin yksi kehittämiskohde on asiakaspalvelu. Näin kahden käyntikerran perusteella se oli tosi epätasalaatuista. Vaikka palvelu oli ylipäätään ihan hyvää, koko paikassa haettiin selvästi vielä toimintamalleja. Kaikista räikein esimerkki oli kun käytiin toista kertaa ravintolassa syömässä ja osan seurueesta vielä syödessä tarjoilija alkoi korjaamaan pöytää ja kyselemään jälkiruoista. Hyvähän se siinä suu ruokaa täynnä ruveta jotain brownieita miettimään. Ja lautanenkin meinasi lähteä alta vaikka ei ollut vielä syönyt kaikkea.

Tämä tosin tapahtui vain yhden tietyn tarjoilijan kanssa, eli liekö sattumaa, että oli vain yli-innokas tarjoilija hakemassa lautasia pois liian aikaisin? Mutta muuten tarjoilijat olivat oikein mukavia ja iloisia kun tulivat pöytäämme palvelemaan ja koko ravintolan tunnelma oli oikein mielekäs. Siellä olisi voinut istua pidempääkin jos olisi ollut aikaa. Katsoinkin kadehtien kun baarin puolella valmisteltiin (ilmeisesti) mansikkamargaritoja. Slurps. Ihan harmitti kun ei vatsassa ollut tilaa jälkiruoalle kun pääruoat olivat niin valtavia.

Juu Miamin ruoasta ei kyllä nälkä jäänyt kummittelemaan. Pääruoka oli niin iso, että alkuruokakin olisi voinut jäädä välistä!

Ruoka täytti mielestäni ihan hyvin odotukset Miamissa ainakin burgerien suhteen. Hintatasokin oli ihan kohtuullinen. Muista ruoista en tosin osaa sanoa, kun niitä ei ole tullut vielä testattua.  Pitäisi varmaan seuraavalla kerralla kokeilla pastaa tai pihviä, niin saa kokonaisvaltaisemman mielikuvan menusta. Ensimmäisellä kerralla söin Country Boy Can Survive –burgerin ja se oli todella hyvää! Aurajuustollisia hampurilaisia kun saa porilaisista ravintoloista turhan harvoin.  Ja ateriaan kuuluva dippi oli kiva lisäylläri. Tätä purilaista palaan vielä syömään toistekin. Toisella kerralla söin kasvispurilaisen, mutta siihen olin aika pettynyt. Hampurilaisen jugurttikastike oli ihan hyvää, mutta soijapihvit hieman pettymys. Niissä olisi ollut enemmän makua ja viettelystä, jos soijan lisäksi pihveissä olisi ollut vaikkapa porkkanaa ja/tai kesäkurpitsaa. Mites sulle nuo purilaiset maistuivat?

Samaa mieltä, lihaburgeri oli maittavaa, mutta kasvispurilaisessa oli petraamisen varaa. Se maistui juuri siltä pakolliselta kasvisvaihtoehdolta.

Olin kuitenkin todella positiivisesti yllättynyt kuullessani, että osassa hampurilaisista oli ravintolan itse valmistamat pihvit, joiden liha oli vielä paikallista satakuntalaista lihatuotantoa. Miksei tätä korostettu enemmän? Se voisi hyvinkin olla Miamin tapa erottautua muista paikallisista ravintoloista. Ja aivan mahtavaahan olisi, jos kaikkiin hampurilaisiin pätisi tämä sama lähtökohta (miksei myös pihveihin?)

Kaikin puolin siis aika mukava mesta. Miamiin kannattaa tulla viettämään iltaa kavereiden kanssa mieluummin kuin viedä kauniimpi puolisko treffeille. Oli treffit sitten ensitreffit tai vuosipäivätreffit. Lisäarvoa antaa sijainti ja yläkerran bar Soma. Lounaatkin ovat näyttäneet erityisen herkullisilta kun niitä on toisinaan vilkuillut netistä. Pitänee pihvien ja pastan lisäksi mennä testaamaan myös lounasta jatkossa!

 

Comments are closed.